Jos sinua kiinnostaa länsimainen mielisairaanhoito ja varsinkin sen historia, on Kellokosken sairaalamuseo sopiva paikka tutustua aiheeseen. Kokoelma on karttunut vuodesta 1915 ja siellä esitellään hoitojen parhaita helmiä, mutta toisaalta myös pahimmat hairahdukset. Kellokosken sairaalamuseon sinisessä puutalossa on käynyt vierailijoita vuodesta 1973 lähtien. Hoitomuotojen esittelyn lisäksi näytillä on myös potilaiden terapiatöinä tekemiä erilaisia esineitä sekä taideteoksia. Psykiatria on vaikea laji ja sen huomaa, kun tutustuu museoon tarkemmin.
Kellokosken sairaalamuseo alkoi harrastuspohjalta
Kellokosken sairaalamuseo sijaitsee sairaala-alueella Kellokoskella. Sen löytää helposti menemällä Järvenpäästä Mäntsälään johtavaa Vanhaa Valtatietä. Rakennus erottuu hyvin sairaalan pihapiirissä sinisen värinsä ansioista. Tämä rakennus on aiemmin ollut johtavan lääkärin asunto. Sairaalan askarteluohjaaja Usko Hujanen keräili sairaalan käytöstä poistettuja esineitä ja laittoi niitä aluksi esille sairaalan osastolle toiseen kerrokseen. Hän toimi työnsä ohella museonhoitajana vuoteen 1985 asti.
Kellokosken sairaalamuseo esittelee erilaisia välineitä, joita on käytetty potilaiden hoitamisessa. Niitä ovat esimerkiksi sähköshokkilaitteet ja lääkepakkaukset. Lisäksi alueella voi tutustua kappeliin, jossa on tehty muun muassa ruumiinavauksia sekä lobotomialeikkauksia. Sairaala toimi kyläyhteisössä sulassa sovussa ja siitä kertoo yhteiselo, joka oli ainutlaatuista. Museossa voi tutustua myös tarinoihin henkilökunnasta sekä potilaista. Potilaiden tekemät terapiatyöt kertovat paljon heidän sen hetkisistä mielenliikkeistään.
Prinsessapuisto
Kellokosken sairaalan tunnetuin tai ainakin mielenkiintoisin potilas oli Anna Lappalainen, joka oli hoidossa sairaalassa 52 vuotta. Mitkään hoitomuodot eivät auttaneet. Anna oli ja pysyi englantilaissyntyisenä prinsessana koko elämänsä ajan. Hoitajat ja lääkärit luopuivat lopulta yrityksistä parantaa Anna ja siksi heittäytyivät mukaan prinsessan ajatusmaailmaan. Sairaalamuseon läheisyydessä on prinsessapuisto, josta löytyy myös kaksiosainen muistomerkki. Anna oli kuitenkin hyväntahtoinen ja mielellään esiintyi sairaalan erilaisissa tilaisuuksissa.